Aika taiteessa?
Kun niputetaan yhteen sanat aika ja taide, ensimmäisenä juolahtaa mieleen Salvador Dalín Muiston pysyvyys -teos ja sen pehmeät kellot. Aika on käsitteenä äärimmäisen monisyinen, ja sitä on vuosisatojen varrella kuvattu taiteessa monella tavalla. Yleistäen voisi sanoa, että kaikki esittävät taideteokset kuvaavat aikaa jollain tavalla maailmassa, joka on jatkuvassa muutoksessa: muotokuva on kuva ihmisestä tietyllä hetkellä, maisemakuvassa näkyvät vuoden- ja päivänaika. Aika ja taide voivat molemmat kuitenkin tuntua välillä käsittämättömiltä tai hankalaselkoisilta konsepteilta.
Selkeimpiä tapoja kuvata aikaa perinteisessä kuvataiteessa ovat tietenkin ajanmittauslaitteet, kuten kellot ja kalenterit, mutta myös vuodenaikojen tai tiettyjen ajanjaksojen tai tapahtumien kuvaukset. Aika on näkyvillä myös arkkitehtuurissa, selkeästi toisistaan eriävien aikakausien ohella myös sen esivaiheissa ja vaikkapa kaupunkisuunnittelussa.
 |
Kahdesti vuodessa New Yorkin Manhattanin kaduilla näkyvä auringonlasku 'Manhattanhenge';
auringonnousu vanhimmaksi aurinko-observatorioksi uskotussa rakennelmassa Perussa;
Maya-kulttuurin aurinkokuvioinen kalenteri |
 |
Surrealismin kaksi suurta: Salvador Dalí ja René Magritte molemmat kuvaavat
teoksissaan jonkinlaista käsitystä ajan luonnosta |
Vaikka taiteilija ei suoranaisesti kuvaisikaan aikaa teoksissaan, on aika läsnä taiteen tekemisessä: jokaisen taideteoksen tekemiseen menee aikaa. Usein voikin tuntua siltä, että taidetta tehtäessä aika hujahtaa ohi, ja että dealinejen lähestyessä aika tuntuu oikein juoksevan pakoon.
Työn vaiheita
Aihe ja nimi
Valitsin Ajantaju - tajuton aika -tehtävän jo tämän vuoden lukion kuvataidediplomin tehtäviä ensimmäistä kertaa selatessani. Sen lisäksi, että aika on valtaisan monipuolinen ja mielenkiintoinen aihe, tunsin, että saisin ensimmäisestä tehtävästä eniten irti sekä aiheen että taitojeni puolesta. Olen aikaisemminkin tutkinut aikaa taiteessani, ja halusin yrittää löytää uuden näkökulman tuttuun, joskin loputtoman monitulkintaiseen aiheeseen. Taiteen lisäksi ajan ja ajantajun kuvaukset kirjoissa ja erityisesti populaarikulttuurissa ovat pitkään olleet mieleeni, ja olin hyvilläni mieluisasta tehtävänannosta.
Hyvin pian aiheen valittuani sain myös nimen teokselle, mikä on äärimmäisen harvinaista. Usen työni jäävät nimeämättä, ja silloinkin, kun jokin teokseni saa nimen, ei nimen painoarvo taideteoksen kokonaisuudessa merkitse juuri mitään. Kuvataidediplomityöni tapauksessa se, että nimi löytyi jo aikaisessa suunnitteluvaiheessa, muokkasi suuresti lopullista työtä ja sen rajausta, sillä saatoin pohtia teoksen ja sen nimen suhdetta jo työstövaiheessa sen sijaan, että yrittäisin nimen kautta keksiä jonkin uuden ulottuvuuden jo valmiille työlle.
Työn nimeksi tuli siis ja joka hetkessä lepää ikuisuus, Hassisen Kone -bändin Levottomat jalat -kappaleen lyriikoiden mukaan. En muista missä tilanteessa olin, kun kuuntelin kappaletta, mutta muistan selväsi ajatelleeni, että tässä on täydellinen nimi diplomityölle, ei tarvitse itse sitä keksimällä keksiä, ja että intertekstuaalinen viittaus on harvoin pahasta.
 |
Yläkoulussa vuonna 2009 tehdyt teokset 2030 - löysivät kaksi lisää (kollaasi, maalaus), jossa aiheena
surrealismi ja Ajan pyörä (akryylimalaus), jossa syvennyttiin surrealismiteoksen yksityiskohtaan |
Suunnittelulla aloitetaan
 |
| Ensimmäinen ideointipaperi |
Teoksen työstäminen alkoi suunnittelulla, johon käytin useita oppitunteja kurssin alusta. Työn muoto ja sisältö selkenivät kohtalaisen nopeasti. Hain vaikutteita työn muotoon muun muassa Doctor Who -televisiosrajan kuvitteellisesta gallifreyn kielestä ja ympyräkirjoitusjärjestelmästä (joita käyttävät muukalaiset hallitsevat aikaa mielensä mukaan), kellopelien koneistoista ja aurinkokuntamme planeetoista. Ympyrämotiivit ovat muutenkin esiintyneet taiteessani, varsinkin Alphonse Muchan inspiroimissa Art Nouveau -henkisissä töissä. Myös ajatus ajan syklisyydestä ja siitä, että historia voi toistaa itseään, oli mielessäni muotoja valitessani. Teoksen sommittelua miettiessäni yritin saada aikaan työn, jota voisi vapaasti katsoa miltä tahansa kantilta, mutta työskentelyn aikana itselleni vakiintui tietty katsomissuunta, jonka mukaan työ on täälläkin esitetty.
Jonkin aikaa elättelin myös ajatusta, että työssä olisi liikkuvia osia. Ensimmäisessä suunitelmassani työ esitettiin digitaalisessa muodossa, milloin pienimuotoinen animaatio olisi hoitanut asian. Perinteisen median valittuani ajattelin, että taustan kellotauluun liittyisivät luonnollisesti viisarit, joita pieni kellokonesto työn takapuolella pyörittäisi, ja päällimmäiset ympyrät olisivat alemmissa kiinni niin, että niitä saattoi pyörittää ympäri. Teoksen visuaalinen toteutus kuitenkin vei sen verran kauan, että luovuin ajatuksesta suosiolla.
 |
Ympyrämotiiveja: Alphonse Muchan nainen laakerinlehtiseppelessä,
astronominen kello Prahan Vanhassa kaupungissa, Doctor Who
-televisosarjan kirjoitusta |
Jo hyvin aikaisin minulle oli selvää, että tekisin työn, jossa yhdistyy useita osia. 'Pirstaloitunut aika' oli yksi ensimmäisiä huomioitani suunnitteluvaiheessa, ja halusin luoda teoksen, joka ei olisi täydellisen yksiselitteinen. Päätin tarttua aika-käsitteeseen kohtalaisen perinteisessä hengessä, enkä halunnutkaan kuvata tehtävänannossa mainittua globalisoitumista tai muuta yksittäistä näkökulmaa. Sen sijaan pyrin kuvaamaan omakohtaisen, mutta universaalisti käsitettävissä olevan kokemuksen ajan olemuksesta, pääasiallisesti symbolistisin keinoin.
 |
| Alustavia suunnitelmia: pullotettua aikaa, aikaikkunoita ja filminauhaa |
 |
| Sommitelma alkaa seljetä... |
 |
| ...mutta yksityiskohdat ja työstötavat muuttuvat vielä suuresti |
 |
| Mittasuhteiden tutkimista ennen piirtämisen aloitusta |
 |
| Tekstiosuuden vaihtoehtojen pohdintaa |
Tyylistä ja tekniikasta
Sunnitteluvaiheessa aikomukseni oli tehdä työ sekatekniikalla, jossa yhdistyisivät muun muassa valokuvaus, akryylimaalaus, digitaalinen työskentely ja perinteinen kollaasi. Inspiraationani tässä vaiheessa oli englantilainen Dave McKean -niminen monitaiteilija, jonka sekatekniikkakollaasit ovat olleet minulle hyvin inspirationaalisia. Hylkäsin ajatuksen kuitenkin aika nopeasti rajoitetun työstämisajan ja oman viitseliäisyydenpuutteeni vuoksi. Päätin toteuttaa teoksen pääasiallisesti akvarelliväreillä ja musteella, mutta pidin mukana kollaasin elementtejä. Tällöin suurimmaksi tyylilliseksi inspiraationlähteeksi nousi tänä keväänä kuollut ranskalainen sarjakuvataiteilija Jean Giraud, joka on ehkä paremmin tunnettu
Moebius-taiteilijanimellään. Vaikka Moebius ei taiteessaan varsinaisesti kuvannut aikaa teosten pääelementtinä, ovat esimekiksi lentäminen ja matkanteko toistuvia teemoja hänen taiteessaan. Matkantekoon kuuluu tietenkin olennaisena osana ajan kuluminen. Tämän lisäksi yksi sarjakuvataiteen tärkeimmistä ominaisuuksista yleisestikin ottaen on ajan kulumisen esittäminen.
 |
| Dave McKeanin kollaasitekniikka oli yksi alustavista inspiraationlähteistä |
 |
| Moebiuksen omintakeinen sarjakuvatyyli taipuu moneen, ja toimi työssä suurena innoittajana |
 |
| Ruusujen referenssimateriaalina käytetyt valokuvat |
Moebiusta mukaillen en yrittänytkään teoksessa minkäänlaista realismia, vaan annoin omakseni kehittyneen sarjakuvahenkisen tyylini ajaa työtä. Ennen kun lähdin piirtämään, tein vielä laskelmat teoksen eri osien sopivista mittasuhteista. Vannon perusteellisen suunnittelun nimeen, ja itselleni laskutoimitukset luonnospaperin reunalla ovat arkipäiväsiä, vaikka usein sivustakatsojat ovat niitä kummastelleetkin.
Luonnokset syntyivät paperille lyijytäytekynällä, jonka jälkeen tussasin työt. Aikaisempi kokemukseni tussaamisesta tussausterillä ja musteella on niukkaa ja sijoittuu lähinnä lapsuuteeni, mutta pitäydyin niissä huopakynien tai rajauskynien sijaan kahdestakin syystä: Moebiuksen inspiroivasta tavasta käyttää mustekyniä, sekä musteviivan elävyydestä, jota huopakynillä ei saa samalla tavoin aikaan. Vaikka lopullisessa työssä ne jäivätkin vähemmälle, akryylivärit olivat helppo valinta värien puolesta, koska niiden käyttö on tuttua ja suhteellisen yksinkertaista, eivätkä ne vaadi suuria erityisjärjestelyjä, mutta ne voivat silti olla erittäin vaikuttavia.
Musteen ja akvarellivärien lisäksi päädyin käyttämään mustaa paperia ja valkoista geelikynää sen päällä, koska en nähnyt tarpeellisena sitä, että yrittäisin maalata mahdollisimman tasaisen mustan pinnan, kun sen sai aikaan yksinkertaisemminkin.
Itse työstäminen
 |
Työn alkuvaiheita suunnitelun jälkeen
(pvm: 12.10. ja 24.10.2012) |
 |
| Mustekokeiluja |
 |
Työn jatkumista musteen ja akvarellien merkeissä
(02.11. ja 14.11.) |
 |
| Värien kokeilupaperi ja ruusu, joka ei päätynyt lopulliseen työhön |
 |
Eivätpä värit sittenkään kelvanneet
(14.11. ja 16.11.) |
 |
| Mustetta ja punaista väriä |
 |
Täyden pöydän probleema; onneksi tilaa riitti
(14.11.) |
 |
Ympyröiden leikkaus alkoi tuntua jossain vaiheessa loputtomalta
(20.11.) |
Teoksen värimaailma oli minulta pitkään hukassa. Teoksen kukkateeman väritin jo ajoissa punaiseksi ja vihreäksi, mutta muiden osioiden värejä en ollut vielä päättänyt. Ruusuosion vastavärisyyden pohjalta päätin tehdä loputkin värilliset osiot vastaväreillä: nurkkaan suunniteltu auringonnousu keltaisella ja violetilla, nukkuva tyttö ja ikkuna sinisellä ja oranssilla. Kurssi oli jo puolessa välissä, ja olin jo ehtinyt maalata värit työn eri osiin, kun tulin siihen tulokseen, ettei tämä värijärjestely toimi. Tunsin, että työ kaipasi jotakin huomattavasti yksinkertaisempaa ja selkeämpää, joten päädyin klassiseen mutta toimivaksi todettuun musta-valkoinen-punainen yhdistelmään.
Jouduin piirtämään uudestaan joitakin osia, ja väreistä luopumisen myötä karisi myös suuri osa työn Moebius-hengestä. Tämän lisäksi pelkäsin, että työ vaikuttaisi liian yksinkertaiselta ja luonnoksenomaiselta, jos sen värimaailma olisi näin typistetty. Olen kuitenkin huomattavasti tyytyväisempi työhön näissä lopullisissa väreissä kuin mitä olisin, jos olisin pysynyt vastaväriteemassa, ja tunnen työn olevan näin lähempänä omaa itseäni ja ilmaisuani.
Lopun jälkeen
Eräs työn tekemisen valoisista puolista oli se, kuinka teoksen useat eri osat mahdollistivat sen, että työtä tehdessä saattoi vaihtaa osasta toiseen. Täten ei missään työstämisen vaiheessa päässyt ikävystymään teokseen, mikä on suuri etu, kun työstää samaa teosta pitkään. Myös varjopuoli tällä kuitenkin oli: työtä ei tehtäessä nähnyt jatkuvasti kokonaisuutena, vaan se piti joka kerran koota uudestaan taustapaperille. Työn tekeminen vei myös odottamattoman paljon tilaa tästä johtuen, mutta tilasta ei onneksi ollut puutetta.
Työni oli lähes koko työskentelyn ajan muutoksen tilassa. Vaikka lopullinen työ ensisilmäyksellä muistuttaakin suunitelmaluonnoksia, oli työ toteutuksen ja tyylin ohella jatkuvan muutoksen alaisena myös sisällön osalta. Olen kuitenkin iloinen, että lukiodiplomi salli orgaanisen työskentelyn, jossa suuntaa saattoi vaihtaa tarpeen tai mielihalun tullen. Tunnen että sain tästä huolimatta vältyttyä liialta eklektisyydeltä lopullisessa työssä, ja että kokonaisuus on mielekäs.
Toteutus voisi tietenkin olla aina huolitellumpi, mutta itse pidän tunnelmien ja ilmapiirien välittymistä taideteoksesta tärkeämpänä kuin täydellistä toteutusta.
Portfolion kokoaminen oli mukavaa ja opettavaista, eikä kirjallinenkaan osuus potrfoliosta ei tuottanut odottamiani hankaluuksia. Blogimuotoinen portfolio on toimivaksi todettu ja käytännöllinen, ja tukee ulkomuodollisesti taideteosta värimaailman osalta. Oman työskentelyn erittely sujui hyvin, mutta ehkä aika-aiheesta taiteen historiassa ja taiteessa yleensä olisi sinnikkäämmällä etsinnällä löytynyt enemmän tietoa.
Työn sisällön symbolismia tai osien tarkoitusperiä en tohtisi lähteä avaamaan. Jokaisella ihmisellä on omakohtainen käsitys ajasta, samoin kuin myös taiteesta. Voin mainita, että tekstatun osion sanat ovat kertosäe Hassisen Koneen
Kuollut eläköön -kapplaeesta, mutta muuten en tunne tarvetta selitellä työtä. Tunnen, että taiteen tehtävä on saada katsoja ajattelemaan itse, mutta ei ole tarpeellista ohjata katsojan ajatuksenkulua ylimääräisillä selityksillä. Olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisen on itse löydettävä tai luotava omat merkityksensä taideteoksille, varsinkin kun kyseessä on teos, jolle taiteilija ei ole tieten tahtoen tarkoittanut mitään varsinaista sanomaa. Kun teoksen nimi ja tehtävänanto* ovat tiedossa, ei tämän pitäisi olla turhan vaikeaa.
*
Kuvataiteen lukiodiplomin 2012-2013 tehtävät (pdf-tiedosto), tehtävä 1
Kuvien lähdeluettelo (käyty 16.11.2012, ellei toisin mainittu)
Manhattanhenge: http://photoblog.nbcnews.com/_news/2012/07/12/12705242-cameras-roll-on-manhattanhenge?lite
Chankillon kukkulaobservatorio: http://www.space.com/3443-ancient-solar-observatory-discovered.html
Mayalainen kalenteri: http://www.jiroolcott.com/2012.html
Dalín taideteos: http://www.moma.org/collection/object.php?object_id=79018
Magritten taideteos: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Time_transfixed.jpg
Muchan litografia: http://www.flickriver.com/photos/21960377@N07/2194917192/
Astronominen kello: http://www.chocolate-fish.net/img_-3483
Doctor Who -ruutukaappaus: http://tardis.wikia.com/wiki/Gallifreyan_(language)
Dave McKeanin taideteos: http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Creator/DaveMcKean
Moebiuksen 1. taideteos (värillinen): http://www.badhaven.com/comics/comic-features/in-memory-of-comic-concept-sci-fi-legend-jean-giraud-moebius/
Moebiuksen 2. taideteos (mustavalkoinen): http://laculturesepartage.over-blog.com/article-les-yeux-du-chat-de-moebius-et-jodorowsky-107648781.html
Referensseinä käyteyt ruusuvalokuvat:
1: http://www.communitycare.co.uk/blogs/social-work-blog/2011/04/a-rose-by-any-other-name-colle.html
2: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Red_rose_00090.JPG
3: http://www.picable.com/Nature/Flowers/Wilted-Rose.429735
4: http://salosalamandra-stock.deviantart.com/art/Dead-rose-I-78817499?q=boost%3Apopular%20in%3Aresources%2Fstockart%2Fplants%20dead%20plant&qo=0
Tähtikuvioiden referenssi (käyty 28.11.2012): https://journeytothestars.wordpress.com/2011/01/15/ophiuchus-a-new-zodiac-sign/
